1. toukokuuta 2015

Minä vihaan miehiä

Varsin tuttu sanonta, vai mitä mieltä te olette? Meikäläisen suusta ton lauseen kuulee vähintään kerran kuukaudessa. Vitsi vitsi, kerran viikossa. Monesti itse kuulen tuon lauseen muiden ihmisten suusta silloin, kun he ovat olleet parisuhteessa ja juuri eronneet. Yksi ero tekee kaikista miehistä kusipäitä. Naisten ajatusmaailma on muutenkin hämärä, mutta ehkä se johtuu siitä, että suurimmalla osalla on tietynlainen suojakuori ympärillään, jonka avulla halutaan minimoida se kaikki mahdollinen kipu, mitä vastakkainen sukupuoli saattaa meille aiheuttaa. Jos yksi mies tekee virheen, niin aivan varmasti seuraava mies kenelle ensiksi juttelet, tapaat hänet ja kenties jopa ihastut häneen tekee aivan samalla tavalla kuin entinen parisuhdekumppani tai joillakin yhden illan säätö, jonka ei kuitenkaan pitänyt olla yhden illan tyyppi. Vielä kamalampaa on se, että sama virhe ja asiat toistuu aina vaan uudelleen, etkä ikinä opi itse muuttamaan ajattelumaailmaasi. 

Miehet ovat ihan oikeasti tyhmiä ja naiset ajattelevat ihan liikaa. Minä ajattelen liikaa ja spekuloin asioita liian paljon. Suunnittelen ja rakennan mielessäni pilvilinnoja ja kun asiat eivät menekään niin kuin haluan, niin alan vaikeaksi. Onko se mikään ihmekään, että me naiset rakennamme pilvilinnoja? Tottakai me oletamme, että seuraava mies joka tulee vastaan on se oikea. Voi kun niitä miehiä on itseasiassa tullut paljon vastaan ja silti itsekin istun tässä pöydän ääressä yksin. Me itse määrittelemme sen mitä elämältämme haluamme. Naisien ei tulisi olla niin innoikkaita tavatessaan uusia ihmisiä ja varsinkaan jos kyseessä on mies. Jos etsit parisuhdetta kerro se ja jos et halua kerro myös se. On turha antaa itsestään vääränlainen kuva ihmisille, kun itse tiedät hyvin mitä hänestä haluat. 

Välillä itse ajattelen, että mun olis paljon helpompi olla vain yksin. Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät pidättele tunteitaan sisällään, vaan haluan jakaa kaiken mahdollisen lähimmille ystävilleni. Mä en pysty ajattelemaan vain oman pääni sisällä asioita, vaikka kaikki päätökset teen kuitenkin aina itse. Tänään mulle tuli viimeksi sellainen olo, että mä oon ihan helvetin tyytyväinen näin, yksin. Mä en kuitenkaan väitä, että enkö kaipaisi jotain tuttua ja turvallista lähelle, koska onhan siinä oma viehätyksensä elää parisuhteessa, jossa saa jakaa kaikki elämänkokemukset ja -hetken jonkun toisen ihmisen kanssa. Mä en kuitenkaan ala tyrkyttämään itseäni kellekään. Odotan mielummin sellaista ihmistä, jolle olen oikeasti tärkeä. Ikinä en ole kahdehtinut suuresti mitään, mutta tällä hetkellä kadehdin niitä ihmisiä joilla on mies ja perhe ympärillä, joka rakastaa oikeasti. 

Ja kyllä, kyllä minä vihaan miehiä. Ja niin kauan vihaankin kunnes joku osoittaa mulle, että oon ollu väärässä koko ikäni. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti