15. helmikuuta 2014

Kun mikään ei riitä

Postaus on kasattu hetki sitten kirjoitetusta päivityksestä, jonka julkaisin Facebookissa. Tää päivä on ollut yhtä vuoristorataa ja nää ajatukset pyöri mielessä jo eilen. Päätin kuitenkin purkaa tunteeni sanoiksi ja luulen, että varmasti joku lukijakin pystyy samaistumaan tähän tekstiin.

 photo Untitled33_zpsdf24c8b1.jpg


''Surullista on se, että parhaani mukaan koitan olla ystävällinen omille ystäville. Kuunnella, auttaa hädässä, keskustella ja pitää heidän kanssaan hauskaa ja ylipäätään toimia spontaanisti ja ryhtyä hulluihinkin ideoihin mukaan. Mua on viimisten vuosien aikana oikeesti alkanu ihmetyttää, että miksi mä haalin elämääni sellasia ihmisiä, jotka eivät kykene samaan ja joudun kärsimään tästä useinkin. 

On harvoja ihmisiä, joiden kanssa voit suunnitella asioita pitkällekin aikavälille ilman, että tarvitsee pelätä sitä toteutuuko ne vai ei. Nyt viime aikoina kuitenkin oon pettynyt monesti siihen, että luottamus jonka pitäisi olla yksi ystävyyden kulmakivistä ei pädekään jokaisessa ystävyys- tai kaveruussuhteessa. Mä oikeasti odotan sitä hetkeä, että mä löydän itselleni ystävän, joita näkee monissa elokuvissa kuin oikeassakin elämässä. Ystävän, joka osaa puolustaa, hullutella, välittää ja ymmärtää mitä luottamus tarkoittaa ja ymmärtää mitä ajattelet.''

Lainaten yhden hyvän ystävän sanoja ''en tiiä mist oikeesti löydät tollasii ihmisii '' ''

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti