19. syyskuuta 2014

Minä kadun...

Paluu blogin puolelle hetkellisesti. Mulla on ikävä kirjoittamista, sekä avautumista asioista, joita on vaikea selittää henkilökohtaisesti. Viime aikoina mun elämässä on tapahtunut paljon erilaisia asioita, niin hyviä kuin huonojaki. Välillä tuntuu, että olen junassa mutta en osaa hypätä oikealla pysäkillä pois kyydistä. Kutsutaanko sitä toisaalta oravanpyöräksi? Olen hukassa itseni kanssa ja samalla pelkään, että teenkö oikeita ratkaisuja. Olen suojelevainen itseäni kohtaan ja en välttämättä uskalla kokeilla rajoja samalla tavalla kuin ennen. 

Elämää ei voi suunnitella etukäteen ja jokaisella meillä on erilainen pohja elämälle. Jotkut syntyvät niin sanotusti kultalusikka suussa, tai näin meille uskotellaan. Mitä jos asia ei olekaan näin, mutta ulkopuolisena me näin koemme, koska todellisuudessa olemme katkeria toisten onnistumiselle. Kuvittelemme ja luokittelemme ihmisiä ihan väärin perustein, vaikka emme heitä tunne. Itse olen elänyt mielestäni tapahtumarikkaan elämän, joka on koostunut juuri näistä onnistumisista ja epäonnistumisista. Jokainen meistä kuitenkin itse määrittää elämänsä päämäärän ja sen, että miten ja mihin oman elämänsä käyttää. 

 photo 10629694_10204846307228533_3540542947163679550_n_zps0ab6a189.jpg

Olen kuitenkin sortunut tekoihin, joita ehdottomasti kadun. Olen ollut ystävä monille, mutta kuitenkin jostain syystä nämä ystävyyssuhteet ovat päättyneet ja näin vuosienkin jälkeen mietin miksi? Onko mulla oikeasti muka varaa menettää läheisiä mun ympäriltä vain siksi, että en osaa antaa anteeksi heille ja en usko, että he pystyvät muuttumaan? Kaduttaa näin jälkeenpäin ajateltuna, mutta kuten aiemmin jo totesin, meidän omat ratkaisut vaikuttavat siihen, että millaisia ihmisiä meistä tulee.

Mä en ole epäonnistuja, vaikka elämässäni joskus epäonnistun. Ne ovat hetkellisiä tunteita ja masentavat vain tilapäisesti. Positiivisen luonteen ansiosta mä olen vielä tässä. Olen käynyt kirjaimellisesti pohjalla elämäni kanssa useaan otteeseen, mutta silti en luovuta. Mä olen voittaja, mä olen voittanut itseni monesti. Olen kohdannut pelkojani ja uskaltanut avata suuni. Minä olen vain minä, en muuksi haluaisi edes muuttua. Haluan saavuttaa elämässäni vielä jotain suurta, josta minä itse sekä läheiseni ovat ylpeitä. Haluan saavuttaa sen täydellisen balanssin elämässäni, jossa olen onnellinen omana itsenäni. Mä olen tuntenut iloa, surua, katkeruutta, onnistumista, epäonnistumista, vihaa, rakkautta... Ja onnellinen olen siitä, että osaan näyttää tunteeni. Näiden tunteiden näyttämisestä muille muodostuu kuva minusta ja luonteestani. Osaan olla vihainen ja osaan olla rakastava ihminen, mutta osaan silti olla ihan liian kiltti ihminen. 

Tällä hetkellä mä haluan itkeä, mä haluan käpertyä viltin alle ja miettiä omia virheitä elämässä. Mun mielestä siinä ei ole mitään outoa, On hyvä miettiä virheitä, jotta osaa tulevaisuudessa välttää niitä, Muutenkin opin virheiden kautta asiat kaikista parhaiten ja vain siksi, koska en halua olla epäonnistuja. Mä tein tänään virheen, virheen jota mulle ei pakosti tulla antamaan anteeksi. Virheen, jota en haluaisi itselleni tehtävän sekä virheen, jota kadun loppuelämäni. Miksi sitten tein sen virheen? Koska olen MINÄ ITSE eli itsekäs ihminen, vaikka haluankin kaikille vain parasta. En ajattele kahta kertaa asioita, koska en tajua seuraamuksia. Ehkä mä tästä lähtien opin olempaan parempi ihminen ja kehittämään itseäni ja tulevaisuuttani. 

6. kesäkuuta 2014

Valmistujaiset

 photo blogii3_zps6d1ba09c.jpg
 photo blogii_zps5b796582.jpg

Hei vaan pitkästä aikaa! Mulla on viimeisen kuukauden aikana ollut niin paljon tekemistä, että en oo ehtinyt tänne oikeen päivitellä mitään. Mun työssäoppiminen loppui reilu viikko sitten HAMKilla ja valmistujaiset pidettiin viime viikon keskiviikkona. Vaikka sään puolesta päivä ei ollut täydellinen, niin tunnelma oli omalla tavallaan myös haikea. Koulut on nyt käyty, eikä suunnitelmissa ole paluu koulun penkille ainakaan muutamaan vuoteen. Tällä hetkellä olen siis suorittanut kaksi koulutusta; media-assistentti ja merkonomi. Kummastakin koulutuksesta on mulle jatkossa erittäin paljon hyötyä ja kummatkin koulutukset täydentävät hyvin toisiaan. 

 photo blogii1_zps2eb89b19.jpg
 photo blogii2_zps0074b688.jpg

Oon myös viimeisen kuukauden aikana ollut kahdessa eri työhaastattelussa. Selvisin Hämeen Sanomilla kolmen parhaan haastateltavan joukkoon ja tästä saavutuksesta olen todella ylpeä! Sain kuitenkin työpaikan Osuuskauppa Hämeenmaalta ja toiminkin tällä hetkellä myyjänä vakituisessa työsuhteessa. Oli kyllä aikamoinen tuuri! Töitä oon tähän mennessä tehnyt kolme päivää ja tänään vietän ensimmäistä vapaapäivää. 

Kesän suunnitelmat mulla on todella auki, koska en ole suunnitellut mitään. Toisaalta tekee ehkä ihan hyvääkin vain rentoutua vapaapäivinä. Nyt pitää toivoa, että ne helteet alkaisi uudestaan, jotta ei vapaapäivät menisi kotona istuskellessa! Mitä suunnitelmia teillä on kesää varten? :)

Yritän palailla tänne viimeistään maanantaina uuden postauksen kera!

7. toukokuuta 2014

Tulevaisuuden pelko

Mulla on ajatukset todella avoimet tulevaisuuden suhteen. Mä tein päätöksen jo viime syksynä siitä, että en jatka opintojani enää minnekään valmistujaisten jälkeen. Keväällä sain ihmeellisen päähänpiston ja innostuin yliopistoon hakemisesta, mutta jostain kumman syystä sekin jäi taka-alalle. Mä en siis hakenut tänä vuonna mihinkään kouluun, joten tiedossa on todella avoin tulevaisuus, sillä töitäkään mulla ei ole vielä tiedossa. Olen hakenut kymmeniin paikkoihin töihin ja osaan jopa oppisopimuksella, mutta paikkaa ei vain irtoa. Edistystä tapahtui kuitenkin siinä, että pääsin edes haastatteluun yhteen paikkaan.

 photo Untitled24_zpsea3bc1a9.jpg

Omalta osaltaan Forssa on mulle tuttu ja turvallinen kaupunki. Olenhan mä asunut täällä koko pienen ikäni. Kaikki on niin lähellä, perhe sekä sukulaiset ja myös palvelut. Silti jokin polte mulla on siihen, että haluaisin muuttaa isompaan kaupunkiin. Käytiinhän me viime kesänäkin entisen poikaystäväni kanssa asuntonäytöissä Hämeenlinnassa, mutta erimielisyyden takia jätimme muuton väliin. Nyt en enää tiedä onko Hämeenlinna se kaupunki missä haluaisin aikaani viettää vai kenties Turku tai Tampere? Turusta mulla on kokemusta kahden kuukauden verran syksyltä 2011, jolloin suoritin työssäoppimisen paikallisessa Studio Rajala Potretissa eli valokuvaamossa. Turku vaikutti ihanalta kaupungilta, mutta kaikki on vain niin kaukana toisistaan. Lähimpään kauppaan oli vain 8m matkaa, sillä Siwa löytyi silloin naapurista, mutta jos halusi lähteä suuremmille ostoksille, niin piti kävellä Kupittaan Citymarketille 1,5km suuntaansa.

 photo Untitled25_zps5eab57fb.jpg

Mikä mua sitten muuttamisessa isommalle paikkakunnalle kiehtoo? Kai se on vain se halu kokeilla omia rajoja ja edetä elämässä eteenpäin. Jos kuitenkin löydän täältä Forssasta työpaikan, niin ei mulla ole tarvetta muuttaa täältä pois. Vaihtelu virkistää ja se pitää todellakin paikkansa. Sisko kuitenkin heitti eilen näsäviisaana kommentin, että miksi en muuta kauemmaksi kuten Ouluun tai Kuopioon? Kun välimatkat muuttuvat sadoiksi kilometreiksi, niin mulla ei ole sitä samanlaista tukea kuin ennen. Kuinka vaikea on kyläillä sukulaistensa luona ja nähdä vanhoja kavereita jos asuu noin kaukana? Täällä oon tottunut siihen, että kaikki apu on lähellä.

Tästä tulikin mieleen se, kun viikko vai kaksi sitten sain järkyttävän kivuliaan noidannuolen alaselkääni enkä pystynyt liikkumaan lattialta minnekään. Soitin ensimmäisenä äidilleni, että mitä nyt tehdään. Jos olisin ollut samassa tilanteessa ja asunut esimerkiksi Kuopiossa, niin äiti tuskin olisi tullut auttamaan mua ylös sieltä lattialta (ei kyllä nytkään tullut, mutta olisi pystynyt ainakin avaamaan oven ambulanssikuskeille tarvittaessa).

 photo Untitled26_zpsb8d6c4e5.jpg

Mun on kuitenkin opittava ajattelemaan itseäni enemmän. Mun on tehtävä omat ratkaisut miettimättä muita liikaa. Mun elämänhalu ja menestyminen elämässä ei saa olla riippuvainen muista ihmisistä. Jos mä haluan kokeilla rajojani, niin mun on pystyttävä siihen, vaikka tiedossa onkin takuuvarmasti niitä huonoja hetkiä. En saisi edes vedota perheeseeni tai läheisiini samalla käyttäen heitä tekosyynä. Joku päivä on se päivä, kun heitä ei enää ole ja voin miettiä jälkeenpäin, että miksi vasta nyt tein niin kuin itse halusin. Pitääkin siis jatkossa pitää kiinni omista mielipiteistään ja tehdä niin kuin tuntuu itsestään hyvältä. 

6. toukokuuta 2014

Olen viimein onnellinen

Jatkoa postaukselle ''Onko sitä oikeaa olemassa?''. Mä oon tosi tunteellinen ihminen, enkä oo koskaan pelännyt näyttää oikeita tunteitani. Jos mulla on paha olla, niin mulle ei oo koskaan tuottanut vaikeutta itkeä paikasta riippumatta. Mä olen itkenyt koulussa, kaupungilla, kaupassa ja listaa voisin jatkaa loputtomiin. Vastapainona itkulle olen nauranut myös edellämainituissa paikoissa ja muuallakin. Tässä kohtaa suosittelen painamaan alhaalta löytyvän Shakiran - Chasing Shadows kappaleen päälle, jotta toivottavasti saatte oikeanlaisen tunnelman tätä tekstiä lukiessanne. 

 photo Untitled22_zps74f954c5.jpg
(kuvat weheartit)

Tänään ajaessani ympäri Forssan kaupunkia,  aloin tosissani miettimään viime vuotta, sekä niitä tunteita joita kyseisenä vuonna koin. Viime vuosi oli surullisin verrattuna moneen edelliseen vuoteen. En muista, että milloin viimeksi olisin itkenyt niin paljon ihmisten takia ja miksi mua ylipäätään itketettiin. Viime vuonna menetin välit muutaman ystävän kanssa, joiden kanssa olin todella läheinen ja viime syksynä ensimmäinen vakavampi suhde päättyi eroon. Mitä minä silloin sitten oikein mietin? Mietin, että kyseessä on maailmanloppu ja näin ei vain voi käydä ja mitä olen tehnyt väärin elämässäni, että joudun kyseisenä vuonna kokemaan monta toinen toistansa suurempaa vastoinkäymistä.

Autossa istuessani aurinko häikäisi aurinkolaseista huolimatta. Mä tunsin sen energian, joka mun sisälläni on viime viikkoina paistanut. Se ilo ja nautinto, jota olen elämässäni tänä keväänä saanut. Olen oppinut niin paljon viime vuodesta ja yrittänyt olla toistamatta samoja virheitä. Paras oppi viime vuodelta on kuitenkin se, että ei tulisi tuhlata aikaa negatiivisiin ihmisiin. Suurin muutos olikin päästää irti monen vuoden takaisesta ystävästä, mutta koska ratkaisu tuntui luontevalta oli se silloin oikea. Olen ollut ehkä itsekäs, mutta kuitenkin ajatellut vain omaa parastani ja omaa hyvinvointiani. Miksi käyttäisin elämääni riitelemiseen ja valheiden kuuntelemiseen?

 photo Untitled23_zps719ee0b4.jpg
(kuvat weheartit)

Mä olen ollut viimeisen viikon sisällä todella onnellinen. Olen saanut viettää päiviä ja viikonloppuja hyvässä seurassa ja saanut nauttia elämästä ja hölmöillä. Neljän seinän sisällä istuminen puuduttaa aina välillä, mutta nyt pääsin vihdoinkin tuulettumaan. Tähän ilon ja oman energian löytämiseen on omat syynsä. Mulla on kaikki hyvin. Olen myös tutustunut ihmiseen, joka on saanut nauramaan mut niin aidosti kuin vain pystyy. Se koukuttaa mua omalla tavallaan ja se on kuin huumetta, josta ei pääse millään tavoin eroon. Se pyörii mielessä, mutta samalla se ahdistaa. Tiedättekö sen tunteen, kun sydän on eri mieltä kuin järki? Sen tunteen, kun ei tietäisi mitä pitäisi tehdä? Mä olen onnellinen, mutta aivan hemmetin eksyksissä itseni kanssa. Mistä saan sen varmuuden ja sen rohkeuden, joka mulla vielä hetki sitten oli? Vai onko minulla sittenkin se rohkeus, mutta olen vain niin suojelevainen itseäni kohtaan, etten uskalla muuttaa tuttua ja turvallista ympäristöä?

Ratkaisu tähän kaikkeen löytyy vain ajan kanssa. Tärkeää on yrittää olla aito itsensä ja nauttia elämästä niin paljon kuin pystyy. Mä aion nauttia elämästä tänään, huomenna ja jokainen päivä tulevaisuudessa. Vastoinkäymiset kuuluu elämään ja ilman niitä elämässä ei voi oppia virheistään. Elämä on aivan liian lyhyt menneisyyden kanssa taistelemiseen. Se mikä on tehty, sitä ei voi muuttaa ja oikeastaan en itse haluaisikaan. En uskonut vielä muutama vuosi sitten, että tässä kirjottaisi tällä hetkellä itsevarma nuoren naisen alku, joka oikeasti on muutama vuosi sitten käynyt todella pohjalla elämänsä kanssa. Toivo elää kuitenkin siitä, etten tee virhettä itseni kanssa. Haluankin uskoa mielummin sydäntä kuin järkeä. Saa nähdä mihin se tulevaisuudessa riittää.



Paluu blogin puolelle

Mun blogista loppui kuvatila, joten mulla on ollut hyvä syy pitää hiljaisuutta. Nyt kun kuvat on palautuneet niin ajattelin kirjoitella tänne pitkästä aikaa. Viime kuukausi menikin hurauksessa. Aloitin huhtikuun alussa työssäoppimisen Hämeen ammattikorkeakoulussa ja tällä hetkellä olen viidettä viikkoa töissä. Työ on monipuolista ja monesti olen ylittänyt itseni. Silti mielessä pyörii kolmen viikon päästä olevat valmistujaiset ja stressi siitä, että minne menen töihin vai pääsenkö edes?

 photo Untitled8_zps325ade42.jpg
 photo Untitled7_zpsd1154584.jpg
 photo Untitled11_zps8d7022a2.jpg

Pääsiäisenä juhlin syntymäpäiviäni ja tästä nuoresta naisesta tuli vihdoinki 21-vuotias. Alkaa ikäkriisi pikkuhiljaa iskemään, kun tuntuu että jumitan samassa elämäntilanteessa kokoajan. Illan teemana oli juustot ja viinit ja herkutteluiden jälkeen suuntasimmekin katolle, jossa joimme muutamat ja jatkoimme matkaa Statukseen. Ystäväni Susanna oli myös saapunut Karkkilasta juhlimaan synttäreitäni, sekä Jenna johon tutustuin ollessani Hushållskassa työharjoittelussa.

 photo Untitled9_zpsc9c294c1.jpg
 photo Untitled10_zps680730f1.jpg

Vappuviikko meni ihan mukavasti ja nukuttuja tunteja joko loman aikana tuli vain kymmenen. Keskiviikkona olimme juhlistamassa vappua ystäväni kanssa ja suuntasimme paikalliseen Kultajyvään, jonka jälkeen suuntasimme jälleen Statukseen. Juhlinta ei kuitenkaan loppunut tähän, sillä Susanna saapui taas torstaina viettämään aikaa Forssaan ja vietimme koko yön niskassa, tosin allekirjoittanut oli selvinpäin. Perjantaina kävimme Susannan kanssa Hämeenlinnassa ja illasta päädyimme paljuilemaan pienellä porukalla ja olojen takia emme jaksaneet lähteä kämpälleni yöksi. Aamulla herättiin aikaisin vain muutaman nukutun tunnin jälkeen ja lähdin heittämään Susannaa asemalle, koska hän lähti kotiin. Loppu päivän olinkin sitten kotona, kunnes yöllä yksi toveri päätti soittaa mulle ja jouduin aamun viimeisinä tunteina heittämään hänet kotiin.

Nyt ollaankin sitten takaisin arjessa ja koitan päästä arkirytmiin kiinni. Tälle viikolle ei ole suunnitelmia, mutta perjantaina mulla on edessä työssäoppimisenarviointi. Toivottavasti käy yhtä hyvä tuuri kuin aiemmilla kerroilla, eli kiitettävä tulisi! 

Palailen myöhemmin loppuviikosta takaisin linjoille! 

12. huhtikuuta 2014

AMSTERDAM PART 3

Torstaina meillä oli koko päivä aikaa shoppailla. Aamulla kävimme tunnetussa Anne Frankin museossa, joka oli kyllä koskettava, mutta silti petyin koska osasin odottaa museolta enemmän. Museo oli rakennettu niin, että se kuvasti taloa, jossa Anne piilotteli sodan aikaan. Kuitenkin olisin itse kaivannut enemmän yksityiskohtia ja varsinkin juuri natseista. Kyllä se museo oli silti käymisen arvoinen paikka, eikä hintakaan päätä huimannut. 

 photo Untitled14_zps5700a81a.jpg

En muista sanoinko jo jossakin postauksessa, mutta meidän hotelli sijaitsi aivan Amsterdamin sydämessä Dam -aukiolla. Aukion vierestä löytyy monia isoja katuja, joista tietenkin yksi oli melkein kilometrin pituinen ostoskatu. Kadulta löytyi monia tunnettuna liikkeitä, joita näkee myös Suomessa. Näitä olivat esimerkiksi H&M, Vila, Pieces, Zara, Monki jne. Ostoskadulta löytyi kuitenkin myös sellaisia liikkeitä, joita Suomessa ei sitten tavatakkaan, kuten River Island, Bershka sekä Steve Maddenin kenkäkauppa. Harmiksemme Forever 21 ja Pull & Bear oli vasta aukeamassa tämän kuun lopussa, joten sieltä ei vaatteita päästy sitten ostamaan. 

 photo Untitled2_zps7ca00034.jpg

Mun ostoksista ei pahemmin vaatteita löytynyt, sillä koitin etsiä itselleni hyvää syntymäpäivälahjaa. Mulla on siis tosiaan alle kahden viikon päästä synttärit ja halusin kerrankin ostaa jotain kestävää ja tyylikästä. Tietysti ne rahat olisi voinut käyttää järkevämminkin ja voin suoraa myöntää, että tämä Michael Korssin laukku oli heräteostos. Mä en sitä päivää pidempään miettinyt. Heti kun näin sen illalla näyteikkunassa hinnan kera, niin päätin että tuon laukun mä haluan ja sitten torstaina käväsin sen hakemassa. Laukun lisäksi mun ostossaalis koostui River Islandin uudesta lompakosta sekä bikineistä, muutamista alushousuista sekä Sabonin ihanasta kuorinta-aineesta.

 photo IMG_1771_zps17c90138.jpg
 photo Untitled12_zps269b7174.jpg

Torstai illalla suunnattiin risteilylle, jolla päästiin näkemään Amsterdamia kulkien kanavia pitkin. Oli kyllä hienoa vaihtelua nähdä kaupunkia illan hämärtyessä, kun siltoihinkin syttyi valot ja kaupunki näytti aivan taivaallisen upealta. Risteilyn jälkeen mentiin syömään viimeinen illallinen luokan kanssa pihviravintolaan, jossa söin salaatin, joka oli kylläkin aikamoinen pettymys.

Perjantai aamusta pakattiin kamat ja mentiin kiertelemään vielä kaupungille ja hankkimaan viimeiset tuliaiset ja ostokset. Iltapäivällä otettiin suunta kohti lentokenttää taksilla ja mentiin odottamaan konetta. Olin vissiin hiukan innoissani Heinekeniä juodessani lentokentän kahviossa, kun sain tiputettua tyhjän lasinkin pöydältä lattialle. Älkää kuitenkaan luulko, että se innostuneisuus johtui paluusta kotiin, ei todellakaan. Kaupunki oli niin valloittava, että olisi tehnyt mieli jäädä sinne asumaan. Olin myös kotiin tultuani niin tottunut englannin puhumiseen, että olin unissani kuulemma puhunut ja tilannut kahvia englanniksi ja pyytänyt jopa toista kuppia, jonka jälkeen olin sanonut suomeksi ''VITTU MUN KÄDET HAISEE PASKALLE''. Hyvä päätös siis reissulle ja suosittelen itse ehdottomasti käymään Amsterdamissa! Itse suunnittelen heti takaisin paluuta, kunhan rahatilanne antaa joskus mahdollisuuden :)

6. huhtikuuta 2014

AMSTERDAM PART 2

Keskiviikko aamuna suunnistettiin keskustaan, josta meillä lähti bussi kohti Hollannin kauneinta kukkaloistoa. Määränpäänä meillä oli Keukenhof, joka sijaitsi noin tunnin ajomatkan päässä Amsterdamin keskustasta. Matkalla näimme myös sellaisia alueita, joita keskustassa ei nähnyt eli enemmän paikallisten ihmisten asuinalueita. Keskustassa kun oli tottunut pelkästään turistikauppoihin ja ravintoloihin. Koko reissu kesti yhteensä siis viisi tuntia mukaanlukien myös matkat, joten paikan päällä meillä oli aikaa kolme tuntia ja se riitti aivan mainiosti.


 photo IMG_1648_zps52815442.jpg
 photo IMG_1672_zpsa30205e5.jpg
 photo IMG_1133_zps512d6761.jpg
 photo IMG_1149_zpsc3312a8a.jpg
 photo IMG_1076_zps5a526e55.jpg
 photo IMG_1247_zpsde92fe71.jpg
 photo IMG_1263_zps4814fc8d.jpg
 photo IMG_1330_zps14a76023.jpg

Puisto oli mieletön ja se lähinnä muistutti jotakin satumaata. Kukkasia oli montaa eri lajiketta ja värit loistivat silmään. Puiston laitamilla oli monen hehtaarin kokoiset tulppaani ja hyasintti viljelmät, jotka näimme jo tullessamme puistoon. Puistossa oli myös pieni eläinfarmi, jonne pääsi halutessaan käymään ja silittämään eläimiä. Kävely riitti sillä puisto oli todella iso ja se sisälsi myös monia eri kasvihuoneita, joista sai halutessaan myös ostaa kukkia. 

 photo IMG_1265_zps2529674c.jpg
 photo IMG_1359_zps4f2ed5b5.jpg
 photo IMG_1367_zps1ae7b550.jpg
 photo IMG_0804_zpsfa0cd7eb.jpg
 photo 1459798_4085495232172_1790677334_n_zps5f11a8a6.jpg
 photo IMG_1217_zps952acf18.jpg
 photo IMG_1487_zpsbe499cb7.jpg
 photo IMG_1625_zpsdb7b80f5.jpg

Matka Keukenhofiin ja siellä oleminen oli kyllä rentouttavaa ja sain olla tyytyväinen, sillä suurin osa kukkasista oli jo puhjennut kukkaan. Ilma oli todella lämmin ja puistossa tarkeni lopuksi vain pelkällä topillakin. Puistossa oli myös monia lampia, joista parhaimman pinnalla pystyi kävelemään puisten lauttojen päällä. Kuten kuvista huomaa, niin ne puhuvat itsessään jo paljon enemmän. Suosittelen ehdottomasti Keukenhofissa käyntiä keväällä niille, jotka Amsterdamiin suuntaavat! 

 photo IMG_1484_zps2fa58876.jpg
 photo IMG_1563_zps80649144.jpg
 photo IMG_1541_zps198965c2.jpg
 photo IMG_1636_zpse353ad01.jpg
 photo IMG_1725_zpsea928b6e.jpg
 photo IMG_1533_zps621e9d25.jpg
 photo Untitled1_zpsc59933ac.jpg
 photo IMG_1493_zps43a42832.jpg
 photo IMG_1728_zps9bfed0d7.jpg
 photo IMG_1503_zpsfcb5387e.jpg

Seuraavassa postauksessa ajattelin kertoa loppu viikon tapahtumista ja paikallisesta kulttuurista ja yleensäkin hintatasosta ja esitellä ostoksia joita ostin! Univelkojakin oon saanut nukuttua pois jo vähän, sillä heräsin tänään vasta kahden aikaa päivällä. Toivottavasti kuitenkin huomenna herään ajoissa, sillä mulla on edessä ensimmäinen työssäoppimispäivä Hämeen ammattikorkeakoulussa!

5. huhtikuuta 2014

AMSTERDAM PART 1

Meillä lähti bussi Forssan asemalta muutamaa minuuttia vaille kolme yöllä. Matka tuntui älyttömän pitkältä varsinkin kentällä odottaminen, sillä kentällä saimme kuluttaa aikaa jopa kolmen tunnin verran. Kone lähti vain kymmenen minuuttia myöhässä, joten saavuimme Amsterdamiin ajallaan. Saavuttuamme kentälle huomasimme kuinka suuri kenttä todellisuudessa olikaan. Kentällä olevilla vartijoilla oli kunnon aseet ja kävely helpottivat liukuhihnat, joita pitkin pystyi kulkemaan eteenpäin pitkiä käytäviä pitkin. Ensimmäisenä haimme matkalaukut, jonka jälkeen lähdimme paikallisjunalla kohti Amsterdamin keskustaa. 

 photo Untitled13_zpsd25fff41.jpg
 photo Untitled5_zpsd838b920.jpg
 photo IMG_0955_zps1091b2c6.jpg


Amsterdamin rautatieasema muistutti lähinnä jotain palatsia rakennuksensa puolesta. Suuntasimme matkalaukkujemme kanssa kohti Damin aukiota, jonka vieressä hotellimme sijaitsi. Hotelli sijaitsikin suoraan kuninkaan palatsin lähettyvillä ja vierestä löytyi myös punaisten lyhtyjen alue sekä ostoskatu, jossa ravasimmekin tiuhaan tahtiin loppuviikosta. Huoneet saatuamme menimme syömään ja tukemaan paikallista kulttuuria mäkkäriin. Kyllä kieltämättä vähän nauratti, mutta kerta jäi kuitenkin viimeiseksi, eikä loppu matkasta käyty kertaakaan hamppareilla. 

 photo IMG_1043_zps33b2a384.jpg
 photo IMG_1030_zps05f6ee05.jpg
 photo IMG_1040_zps9010898f.jpg

Kävimme varaamassa itsellemme kiertoajelu liput, jotta pääsimme näkemään kaupunkia vielä enemmän ja hahmottamaan sen suuruutta. Kierros päättyi timanttimuseolle, josta suuntasimme terassille, jonka jälkeen jatkoimme juomista ja menimme kiertelemään kaupungille, sekä syömään toisen kerran illalla. Tiistaina kiertoajelu jatkui, mutta tällä kertaa katsastimme Van Gogh museon, josta kävelimme Heinekenille, joka oli omasta mielestäni paras kohde ja hintansa arvoinen. Heinekenillä pääsimme tutustumaan tuotantoon ja historiaan, sekä tietysti lipun hintaan sisältyi kolme olutta. Seikkailujen jälkeen menimme syömään ja illalla jatkoimme luokkalaisteni kanssa iltaa menemällä terassille, joka sijaitsi yhdellä aukiolla, joka osottautuikin yhdeksi lempparipaikaksi!

 photo IMG_0863_zps0780ef1f.jpg
 photo IMG_1735_zpsf8a674c9.jpg

Ajattelin kertoa seuraavassa osassa keskiviikon Keukenhofin matkasta, koska sieltä riittää kuvamateriaalia niin paljon. Viikko oli todella antoisa ja mielelläni olisin sinne jäänyt pidemmäksikin aikaa! En kuitenkaan kirjoita lopullisia fiiliksiä reissusta, kuin vasta viimeisessä postauksessa, joka koskee kyseistä opintomatkaa!